Hulluja nuo amerikkalaiset

Tänään tarjoilen teille sekalaisia huomioita amerikkalaisten tavoista ja perversioista. Kyllä pienimmätkin arkipäivän yksityiskohdat voi tehdä niin monella tavalla...

(First things first:)
ALL YOU CAN EAT

• Stereotyypit pitävät paikkansa: amerikkalainen ruoka tarkoittaa käytännössä hampurilaisia, ranskalaisia, tuhteja aamupaloja, grillibileitä, limsaa, sipsejä ja leivoksia. Ainoat yllätyssuosikit ovat omeletti ja smoothie. Rasvasta ja sokerista ei niin välitetä, mutta transrasvat ja suolat ovat mörköjä.
• Italialainen ja meksikolainen ruoka ovat yleisimmät etniset. Pizzaa ja pastaa mätetään innolla – mitä juustoisempaa sen parempaa, ilmeisesti. Riisiä opiskelijaruokaloissa on ani harvoin.
• Kiinalaisista ravintoloista saa onnenkeksejä! (Jostain syystä ne väittävät minun olevan hyvä juuri niissä asioissa, joissa en ole hyvä – musiikissa ja tiimityöskentelyssä. :D)

• Sandwich = Burger. Myös täytetyt patongit, wrapit, bagelit ym. delitavara on äärimmäisen suosittua. Tämä on ymmärrettävää, koska kaupan leipähyllyssä on lähinnä poptartteja, muffineja ja miljoonaa erilaista paahtoleipää...

• Supermarketeista ei myöskään saa puolen litran pulloja, yksittäisiä jätskitötteröitä tai pieniä karkkipusseja. Kaikki on monipakattua tai king sizea. Pienemmät annokset on haettava apteekista tai automaatista.

• Paprika on aina vihreää paprikaa ja siinä on jalapeñomainen sivumaku. Olen tottunut makeaan punaiseen, mutta en valita.
• Kasvissyönnistä: tofua saa harvoin ja se on aina friteerattua. Kuivasoijaa en ole nähnyt ensinkään, mutta onneksi pavuissa, kikherneissä ja linsseissä löytyy!
• Paikallinen jäätelö on erinomaista ja opiskelijabuffetin hienouksiin kuuluu oman jätskiannoksen kasaaminen. Paikallisia makuerikoisuuksia ovat mm. hämmentävän pinkki peppermint stick, täyteläinen cookies and cream sekä moose tracks (=vaniljajäätelöä höystettynä suklaaraidoilla ja maapähkinävoitäytteisillä suklaanapeilla).
• Joka toisessa suklaapatukassa on maapähkinävoita.
• Vohvelit ovat valtavia ja letut paksuja ja sienimäisiä. Edelliset nautitaan hillon ja kerman, jälkimmäiset voin ja siirapin kera, mielellään aamupalaksi. Omnom!<3 data-blogger-escaped-li="li">
• Makeiden herkkujen kuningas on kuitenkin donitsi. Makuja on noin miljoona: Boston cream, apple cider, mustikka, rusina... Dunkin' donuts -paikkoja on tiuhemmassa kuin McDonald'seja.
• Myös kofeiini on kova juttu: kahvia, teetä, jääkahvia, jääteetä, energiajuomaa, Pepsiä, Montain Dewta... Jopa kauppakärryissä on paikka kahvikupille, että itsensä saa pidettyä hereillä kesken ruokaostosten. (Miten niin newenglandilainen elämäntyyli on hektinen?)

• Isojen markettien juomahyllyt ovat näkemisen arvoiset. On luomulimsaa, on viinirypälelimsaa, on epäilyttäviä, sinisiä, purukumin makuisia litkuja, on brittiläistä inkivääriolutta ja on "root beeriä", joka maistuu lähinnä hammastahnalle. Myös eri tavoin maustetut vitamiinivedet ovat suuressa suosiossa. Tavallinen lähdevesi (esim. paikallinen Poland Spring) on kalliimpaa kuin Pepsi.

ON THE GO

• Paloposteja ja Tenavista tuttuja "lipputankopostilaatikkoja" on oikeasti olemassa! Ja ne tykkäävät olla olemassa ainakin parinkymmenen metrin välein. Palopostit ovat kylläkin keltaisia, eivät punaisia kuten sarjakuvissa.

• Pankkiautomaatit (ATM) ovat liikutettavia pömpeleitä, eivät seinään istutettuja, eurooppalaisia ottomaatteja. Ne eivät myöskään niele kortteja, vaan pelkästään maistelevat: visa vedetään läpi magneettinauhasta tai dipataan litteään reikään. Jos käyttää muun kuin oman pankkinsa koneita, veloitetaan parin dollarin siirtomaksu.
• Postilaatikot ovat sinisiä, eikä kaikissa kuriiriautoissa ole lainkaan ovia. Etenkin Midtownin ruuhkaliikenteessä UPS:lle työskenteleminen näyttää aika hurjalta hommalta.

• Julkiset tietokoneet, puhelinoperaattorit ja varsinkin nettiyhteydet ovat suomalaisen silmissä todella onnettomia ja ongelmaisia. Useimmat New Yorkin kahvilat tosin tarjoavat asiakkailleen ilmaisen wifin.
• Apple-kaupat ovat aina tupaten täynnä porukkaa. (Jengillä on siis liikaa rahaa.)
• Ilmaisia vessoja löytyy kaikkialta: asemilta, puistoista, vaatekaupoista ja kauppakeskuksista. Onneksi. Suomessa jopa rautatieaseman heroiinivessasta veloitetaan kaksi euroa.
• Paikallinen kirjakauppakulttuuri on mahtava! Isojen ketjujen kaupat ovat yleensä monikerroksisia ja valikoimat ovat sen mukaiset – kirjojen lisäksi tarjolla on lehtiä, toimistotavaraa, lahjatavaraa, suklaata, musiikkia ja elokuvia. Pienempienkin puotien yhteydessä on yleensä kahvila ja asiakkaat saattavat viettää kaupassa tunteja lueskellen ja ilmaista wifiä käytellen. Myös erilaisia kirjailijahaastatteluja ja muita tapahtumia järjestetään.
• Kaikilla on auto. Yleensä iso ja uusi auto. Eivätkä opiskelijat ole poikkeus: freshmenit ajavat farmareilla ja suunnittelevat vaihtavansa uudempaan malliin.

• Autolla ajetaan kaikki autoa pidemmät matkat. Kävelimme vaihtariporukalla kolmen mailin matkan kampukselta toiselle – ja meistä tuli eläviä legendoja. Kilometrin päässä oleva lähikauppa on myös "todella kaukana". Kaikeksi onneksi juuri asuinkampuksen ja kaupan välillä kulkee koko kaupungin ainoa kunnollinen suojatie.
• Rekisterikilvet ovat kaikenkarvaisia. Värit ja tekstit vaihtelevat osavaltion mukaan ja jotkut lisäävät soppaan myös kivoja kuvia tai iskulauseita: Connecticut, "Consitution State" ja sitten vaikka kiva majakka. Numeroiden ja kirjaimien määrä vaihtelee mielivaltaisesti ja vanityplatet ovat melko tavanomaisia.

• Vilkkaasta autoilukulttuurista seuraa vilkas Drive Thru -kulttuuri. Enpä uskonut koskaan näkeväni Drive Thru -apteekkia, mutta onpa tuossa kilometrin päässä sellainenkin. Myös burgerpaikoilla, donitsipaikoilla ja Taco Bellillä on omat autokaistansa.

HOME SWEET HOME

• Tuntuu edelleen todella pahalta kävellä toisten kotiin kengät jalassa, mutta niin se toimii: kiitetään nätisti munkista, käydään vessassa ja tepsutellaan upottavien mattojen yli takaisin ulos – lenkkarit jalassa.
• Täkin ja pussilakanan sijasta käytetään leveämpää, yksiosaista peittoa, jossa on ikään kuin molemmat samassa. (Nimeltään "comforter".)
• Vessojen eksotiikkaan kuuluvat matalat, helposti tukkeutuvat pöntöt; kiinteät, letkuttomat suihkut ja erilaisten hanamallien moninaisuus. Pyyhkeet ripustetaan tankoihin eikä koukkuihin.
• Ainakin opiskelija-asuntoloissa on pelkästään yksinkertaiset ikkunat. Ääni- ja lämmöneristys on siis aika surkea. Jos Suomessa harrastettaisiin vastaavaa, olisimme kuolleet sukupuuttoon jo ajat sitten.

Niin että elä tässä nyt sitten... :D

She stood so tall and she never slept

Vasta toisena päivänä näin pilvenpiirtäjän. Vasta kuudentena päivänä näin Vapauden patsaan. Mutta ei voi väittää, että New York olisi antanut odottaa itseään: jo ensimmäisenä iltana isoimpaan lentolaukkuuni sujahti hiiri ja söi ainoan mukaan varaamani Fazerin sinisen. Hostellin henkilökunta kohautteli olkiaan, kun esittelin pohjalta löytyneitä papanoita. Tämä on, hei, New York. Niitä on kaikkialla. Ja onko niissä tauteja? – Kyllä varmasti.

Torakoita olen onneksi nähnyt vain yhden. Ja senkin kadulla, suljetun elokuvateatterin edessä.


Paikallisväestöön sulautuminen on helppoa. Liikennevaloja ei tarvitse vilkaistakaan, kunhan tilannetaju pelaa. Aamupalaksi pitää nauttia tuoreista hedelmistä pöräytetty mehu tai smoothie. Jos joku hiukankin töytäisee tai itse erehtyy hipaisemaan jotakuta, kummankin on hyvä mutista pikainen anteeksipyyntö. Mikäli satut omistamaan koiran, trimmaa se mahdollisimman pörröiseksi.


Metroverkko on sekava ja opasteet huonot: Joiltain asemilta pääsee pelkästään uptownin tai downtownin suuntaan. Samannimisiä asemia on paljon. Linjoilla taas ei ole kunnollisia nimiä ollenkaan. Sellaiselle, joka kerran on tottunut Lontoon kikatuttaviin pysäkkinimiin ja sympaattisiin Sherlock Holmes -laattoihin, junat tuntuvat ankarilta ja vaitonaisilta. Eikä täkäläistä metroa tietenkään sanota Tubeksi tai Undergroundiksi. Se on Subway.

Maanalainen myyrävaisto kehittyy kuitenkin nopeasti, ja loogisesti numeroidussa Uptownissa voi hyvin suunnistaa ilman karttaakin. Harhailua tulee äkkiä ikävä, mutta onneksi lääke on lähellä: Central Parkin monet monumentit löytää pelkästään hyvällä säällä ja tuurilla. Ei sillä, ettei kauniita näkymiä voisi ihailla ilman pronssimiehiäkin – itse ihastuin ikihyviksi Turtle Pondin yllä istuksivaan tylypahkamaiseen observatorioon:


Ennen pitkää törmäsin tihkusateessa myös yllättäviin tuttuihin, H.C. Andereseniin ja Beethovenin. (Ottaen huomioon, että olen seisonut jälkimmäisen herran haudalla Wienissä, en odottanut tapaavani häntä toisella puolella maapalloa.)


Aivan puiston sydämessä piileskelee Bethesda Fountain. Vierestä kulkee autotie. Tien ali johtaa mosaiikkiholvisto. Holvistossa seisoo tyttö soittamassa viulua.


Monivärisistä seinistä kaikuvat mollisävelet, surullinen sade ja suihkulähteen päällä seisova vetten enkeli – kuva, josta tulen muistamaan Central Parkin. Hiiteen John Lennon ja "Imagine", jota taksikuski soitteli autoradiostaan murhapaikan edessä.


Elävää musiikkia löytyy New Yorkista siis etsimättäkin. Samana iltana etsiydyin hotellini lähellä sijaitsevaan lankakauppaan, KnittyCityyn. Shoppailusta ei kuitenkaan tullut mitään, sillä puoti oli täynnä ihmisiä, jotka olivat tulleet kuuntelemaan neulovaa folkmuusikkoa ("I'm on a craft fair. I don't like craft fairs, but she loves craft fairs and I love her...Make your own candle? How did you know that was my dream?") En siis vieläkään ole ostanut yhtään lankaa.

Palaan asiaan.