keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

I'm Shipping up to Boston

Rakas yleisö,

aloitan ekskursiomuistelmani Thanksgiving-viikonlopusta, jonka vietin maailman toisiksi suosituimmassa teekutsukohteessa heti Ihmemaan jälkeen. Näin siksi, että vain Bostonista on varsinaisesti toivottu tarinaa. Ja kronologialla on jo liikaa Facebook-kavereita muutenkin.

Halusin kruisata Beantowniin kahdesta syystä. Ensinnäkin kaikki connecticutilaiset sanoivat pitävänsä siitä enemmän kuin Omenasta – henkilökohtaisesti I <3 NY, vaikkei minulla sellaista T-paitaa olekaan. (Totesin, että jos niitä saa kahdella dollarilla, niitä täytyy olla maailmassa liikaa.) Toiseksi, kotikuntani on Suomen Ateena, joten pakkohan oli suorittaa ystävyysvierailu Amerikan Ateenaan. Niinpä nousin sydän kurkussa rähjäiseen Greyhoundiin ja varasin elämäni ensimmäisen yhden hengen hotellihuoneen.


Ensivaikutelmaa dominoi veret seisauttava tuuli, sekä metrojärjestelmä, joka halusi oikeastaan olla ratikkajärjestelmä. Vaikka Ateena-assosiaatiokin on ihan ymmärrettävä: Boston on ennen kaikkea historian, kulttuurin ja opiskelijoiden kaupunki. Kummallinen sekoitus eurooppalaisuutta ja amerikkalaisuutta, brittityyppisiä putiikkeja ja tyylikkäitä pilvenpiirtäjiä.
Tasaa kaikki

Paitsi pavunnäköisistä karkeista, Boston tunnetaan tietenkin Harvardin yliopistosta. Kävi soutukilpailuissa miten hyvänsä, Oxford ja Harvard ovat aina olleet minulle ne unelmayliopistot. Siksi on ikävä sanoa, ettei Harvardin punatiiltä pursuileva kampus ensinkään pärjännyt goottilaiselle Yalelle (jonka kenties esittelen teille vielä tulevissa postauksissa). Cambridgen kaupunginosa, josta kampus haukkaa ison palan, oli kuitenkin yhden metromatkan arvoinen – täynnä ihastuttavia kirjakauppoja ja tähtitieteellisiä jouluvaloja.


Massachusetsin ykköskylän ykkösnähtävyyksiin kuuluu tietenkin myös Freedom Trail. Kuulostaako eeppiseltä ja innoittavalta? Kyllä varmaan, mutta se näyttää vain ja ainoastaan tältä:


Tämä katuun maalattu viiva kulkee kylläkin monen historiallisen maanmerkin ohitse. Mainitsemisen arvoisia näistä ovat kuitenkin vain Green Dragon Inn, vallankumouksellisten vanha kokouspaikka, jossa kävin kelvollisella kalaburgerilla (kävelin sisään kyllä vain nimen perusteella...)


...sekä USS Constitution, tyrmäävän kaunis fregatti.


Old Ironsides on edelleen USA:n laivaston palveluksessa, eikä se ole parisataavuotisen historiansa aikana hävinnyt ainuttakaan meritaistelua. Laivaan tehdään navy-sotilaiden vetämiä, ilmaisia opastuskierroksia, jotka vievät kävijät aina tykki- ja makuukansille asti.


Laiturilta löytyy myös USS Constitutionin historiaa esittelevä museo, jonne sisäänpääsymaksua saa pulittaa juuri sen verran kuin haluaa. Itse päätin kartuttaa museon tuloja ostamalla karpalo-pähkinäsuklaalevyn – jota menin mussuttamaan lasten osastolle kokeiltavaksi laitettuun riippumattoon...


Fregattivanhus on ohittamaton elämys kaikille Bostonin-kävijöille. Toinen taattu vapaa-ajanviettopaikka on Newbury Street, tyylikäs ostoskatu tulvillaan kivoja kauppoja, konditorioita ja antikvariaatteja. Lähistöllä on myös monia hauskoja ketjukauppoja (esim. Antropologie ja Urban Outfitters) sekä pramea uusi kauppakeskus, joka oli jo ehtinyt laittaa mammuttimaiset joulukoristeensa esille.


Tätä ostosaluetta tallasin joka ilta ristiin rastiin iltapalaa metsästäen. Ensimmäisenä iltana saaliiksi jäi vain Seven-Elevenin simpsonimainen Slurpee...


...mutta toisena iltana löysin jo Cheesecake Factoryn! Jonka syntinen (!) valkosuklaa (!)-vadelma(!)juustokakku(!) oli yksi retken kohokohta. Oli aika dekadenttia haarukoida sitä kerman ja Family Guyn kera ihan itseä varten vuokratussa parisängyssä. :)


Bostonin museopläjäyksestä vastasivat Isabella Steward Gardner Museum sekä Science Museum. Ensin mainittu on viehättävä kertaustyylinen palatsi, jonka renessanssitaidekokoelmia ja uskomatonta sisäpuutarhaa ei valitettavasti saanut kuvata. Toiseksi mainitusta taas löytyy maailman suurin Van de Graafin generaattori... (Kyllä, näin sen myös toiminnassa!)


...söpöjä gekkoja...


...sekä M.C. Escher -näyttely. Jos olisin bostonilainen ja perheellinen, veisin muksut sinne vähintään kerran vuodessa!


Ai mitä muuta Bostonissa voi tehdä? No, kuvata kanadanhanhia Fenway Parkissa museoiden aukeamista odotellessaan.


Ja vierailla Boston Bruinsin kotiareenalla. (TD on muuten paikallinen pankki. En tietäisi, ellen olisi sattunut pöllimään kyseisen firman kuulakärkikynää jostain Washingtonista. ...Mutta se on jo toinen tarina!)


PS: Käsittääkseni Bostonissa piipahtaminen ei ole mikään varsinainen Thanksgiving-perinne, mutta ennen lähtöäni nautin toki asiaankuuluvan kalkkunaillallisen erään mahtavan connecticuttilaisperheen kotona. Kalkkunaan en kasvissyöjyyttäni kajonnut, mutta tarjolla oli myös "stuffingia", bataattia, palkopapu-herkkusienilaatikkoa, ämpärillinen perunamuusia ja jänniä purkista tulevia sämpylöitä.


Ja jälkkäriksi omenapiirakkaa, kurpitsapiirakkaa, kurpitsaleipää, kurpitsajuustokakkua, pekanipähkinä-suklaapirakkaa... Kaikki tietysti kermavaahdon kera! ...Ja suomalaiset joulupöydäthän näyttävät minusta nykyään kiloklubin kevätpicniciltä...