(Taas tulee listaa, koska olen laiska. Pitäisi kouluttaa itsensä yhden aiheen pikapostauksiin.)
Anyways, tänään ihmetellään amerikkalaisten parhaita ja...vähemmän hyviä ideoita!
*fanffaareja...* Oh, say can you siiing... o7
Kiitos nyt näistäkin, Amerikka:
Seal of Approval/Thumbs up/More, Please!*
Kirjakauppakulttuuri on todella eloisa ja monipuolinen. Barnes & Nobelsissa syyhy siirtyy jaloista sormiin, ja sitä alkaa kellon sijasta vilkuilla lompakkoaan... Kansaa kiinnostaa, koska kansa tuntee olonsa tervetulleeksi: tapahtumat, valikoimat ja avoimen olohuonemaiset atmosfäärit saattavat Suomalaisen häpeään. Myös Kindle on ottanut enemmän tulta kuin Euroopassa. Minulla jo omani – lahja ystävältäni New York Comiconilta! ^^
*
Comiconeista eli comic coneista eli comic book conventioneista puheen ollen, niitä tulee Suomessa ikävä! Se, että pääsin Länsi-Manhattanille, Jacob. K. Javits Convention Centeriin (alla) nauttimaan massiivisesta sarjakuvatunnelmasta, kuuluu ehdottomasti Jenkki-seikkailuni Hall of Fameen. Väkeä oli kuin torakoita, niin eri alojen ammattilaisia kuin cosplay-hörhöjäkin. Laadukas ohjelma sisälsi mm. nörteille suunnattua stand up -komiikkaa, iaido-demonstraatioita, eri peli- ja julkaisufirmojen tiedotustilaisuuksia sekä paneeleita laidasta laitaan. Stan Leestä en onnistunut näkemään vilaustakaan, mutta tapasin ehkä vielä kovemman jehun: V for Vendetan kuvittajan, David Lloydin! Myös Buffyn Spiken näin ohimennen.
Bazaarihallista taas tarttui mukaan mm. Cake is a lie -teepaita, Ryuk-pehmolelu ja riemukkaita pikkubadgeja. New York jos mikä on sarjakuvakaupunki, ja sarjakuva jos mikä kuuluu erikoisosaamiseeni, joten con-viikonloppu oli tälle pikkunörtille valtaisa elämys! :)
*
Online-
shoppailu on melkein yhtä suuri houkutus kuin donitsit. Kaikki ne kiinnostavat kaupathan ovat aina olleet täällä rapakon takana, ja kun toimituskulutkin ovat niin pienet, Visa vinkuu tämän tästä. Amazonista saa mitä vaan – esimerkiksi pakolliset oppikirjat. Knit Picks taas on halvan langan taikamaa, joka ei toimita tavaraa Eurooppaan. Pieni paketti Halloween-krääsääkin on jo matkalla tänne päin... (Siitä kerron lisää myöhemmin – jos kehtaan.)
* Kampuksella sattuu ja
tapahtuu ihan eri tavalla kuin Jyväskylässä. Ja mikä parasta: kaikki tapahtumat eivät pyöri alkoholin ympärillä. Ilmaisia leffoja ja urheilumatseja on suunnilleen kerran viikossa ja ensi viikon hienouksiin kuuluvat mm. Homecoming-karnevaalit, Halloween-jazzit ja vietnaminsodasta tarinoivan Tim O'Brienin kirjailijavierailu. Ai, olenko menossa? Joo, kaikkiin!
* Nautin kovasti täkäläisistä
elonkorjuuperinteistä. Joka kolo tulvii osavaltion omia omppuja ja kurpitsoja. Sekä kaikkea niihin liittyvää, kuten omenasiideridonitseja ja jack-o-lanterneja. Perhe- ja kasvissyöjäystävällistä kivaa!
*
Uusi-
englatilaiset on ihan kivoja. Oikeesti. Tiedän, että suomalaisilla on jenkeistä jos jonninlaisia punaniskastereotypioita. Muu Amerikka taas pitää täkäläisiä tylyinä ja snobahtavina. Mutta vaikka suurin osa stereotyypeistä itse asiassa pitää paikkansa, lähes kaikki kohtaamani alkuasukkaat ovat olleet todella ystävällisiä ja avuliaita. Moni puhuu liikaa tai liian kovaa ja onhan se usein aika teennäistä, mutta pöh! Sivuseikka, niin pitkään kun löytyy ihmisiä, jotka mieluusti neuvovat neuvotonta, auttavat matkalaukkujen kanssa tai tarjoavat limun tai autokyydin. Kyllähän se jäyhää Jyväskylän-elävää järkyttää, kun kaupankassa tiedustelee, millainen sää ulkona on ja onko sulla paljon läksyjä, mutta haitanneeko? Tiedän jo nyt, että tämä tulee aiheuttamaan käänteistä kulttuurishokkeilua.
* Kertokaa mulle, miksei Suomesta saa kaloritonta jääteetä, karamelliomenoita, fro-yo-jätskiä eikä butternut squash -keittoa! On
hyvää. :F
Facepalm/Thumbs down/Are You Kidding Me?!* Yksi sana:
kylpyhuonedesign. Eli mitä kaikkea ihminen onkaan valmis tekemään epämukavuuden nimissä. Kääpiökorkuiset pöntöt on suunniteltu erityisesti länkisääriä ajatellen ja ne on yhtä helppo tukkia kuin ne on vaikea vetää. Käsisuihkuista ei ole puhettakaan ja se päätoiminenkin kapistus on tiukasti kiinni kaakeleissa. Veden määrää ei voi säätää ollenkaan, mutta jotkut hienohelmat saattavat leikkiä lämpötilan kanssa. Se onkin hauskaa hommaa: Danten Helvetissäkin pääsee lämpimään osaan ensin, saatana! Yleiset vessat taas ovat dilemmoja täynnä: haluaisinko mennä koppiin sisälle vai haluaisinko, että kopissa on riittävästi tilaa oven sulkemiseen? (Ratkaisu: tekeydyn invalidiksi ja omin ainoan ihmisten kokoisen kopin.)
*
Ympäristötietoisuus. Jos sille on olemassa englanninkielinen sana, niin sitä ei ainakaan tällä mantereella käytetä. Kertakäyttöastiat ovat todella kuumaa kamaa. Eivät pelkästään ulkona syödessä, vaan myös kotosalla. Biojäte on ihan tuntematon termi, ja kuka niitä roska-astioita nyt viitsisi käyttää kuitenkaan. Onhan tossa toi parveke, ja pihaa ei tarvitse koskaan tyhjentää. Autoilusta en edes aloita.
Olisi myös kiinnostavaa nähdä, miten kirkasotsainen college-teini pärjäisi metsän keskellä – edes paikallisen, puistomaisen lehtimetsän. Kun kukaan ei koskaan ole tainnut katsoa lehmää silmiin, yllättää, että luomu- ja kasviruokaa ylipäätään on. Luomua jopa aika hyvin. Eri asia ostaako sitä kukaan. Itse syön innokkaasti luomujogurttia ja -napoporkkanoita.
*
Ilmaisia palveluja ei ole. Ei vaan ole. Meinasin pillahtaa itkuun, kun kirjastotäti sanoi minulle, etten voi lainata mitään, ellen todista maksavani kunnallisveroa. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, etteivät amerikkalaisetkaan voi hyödyntää kuin oman kotikuntansa kirjastoa! Eikä sivukirjastojakaan ilmeisesti harrasteta. I'm shocked beyond words. Niin vastoin kaikkea pyhää.
* Edellinen kohta koskee tietenkin myös paikkoja, joissa rahoistaan pääsisi ilman sitä palveluakin. Hyvät naiset ja herrat, puhun
tippikulttuurista. Ihan hirveä riesa! Aina joutuu punnitsemaan, mikä summa on hyvä. Karseaa politikointia, kun ei oikein tiedä etikettiä, ei halua olla epäkohtelias, mutta ei myöskään satu olemaan kovin rikas.
* Loppukevennykseksi jotain, mikä enemmänkin huvittaa kuin harmittaa: amerikkalaisten loputon
etnosentrisyys – kas, siinä yksi oikein oikeutettu stereotyyppi! Inhoan, kun joku kysyy, mistä olen kotoisin. En siksi, etten halua kertoa, vaan siksi, että se on varma keskusteluntappaja. Aina sama juttu:"Oh, where are you from?"
"Finland."
"...cool."
.....
.........
Olen muuttunut haltiaksi. Puhun oudosti soljuvaa kieltä, kuuloni ja näköni ovat paljon paikallisia terävämmät ja tulen maasta, jota ei nähtävästi ole olemassa.
Hollantilaista vaihtaria naurattaa, ettei kukaan ole kuullutkaan Hollannista, saati sitten Alankomaista, mutta Amsterdamissa kaikki haluaisivat käydä. I wonder why...
Ja mitähän lienevät nämäkin värikkäät rievut pitkin Rockefeller Plazaa?
(Anteeksi, että puhun vain vessoista ja ruoasta ja päivitän harvoin. Bear with me. Halloweenista keksin kyllä sanottavaa.)
