Vasta toisena päivänä näin pilvenpiirtäjän. Vasta kuudentena päivänä näin Vapauden patsaan. Mutta ei voi väittää, että New York olisi antanut odottaa itseään: jo ensimmäisenä iltana isoimpaan lentolaukkuuni sujahti hiiri ja söi ainoan mukaan varaamani Fazerin sinisen. Hostellin henkilökunta kohautteli olkiaan, kun esittelin pohjalta löytyneitä papanoita. Tämä on, hei, New York. Niitä on kaikkialla. Ja onko niissä tauteja? – Kyllä varmasti.
Torakoita olen onneksi nähnyt vain yhden. Ja senkin kadulla, suljetun elokuvateatterin edessä.
Paikallisväestöön sulautuminen on helppoa. Liikennevaloja ei tarvitse vilkaistakaan, kunhan tilannetaju pelaa. Aamupalaksi pitää nauttia tuoreista hedelmistä pöräytetty mehu tai smoothie. Jos joku hiukankin töytäisee tai itse erehtyy hipaisemaan jotakuta, kummankin on hyvä mutista pikainen anteeksipyyntö. Mikäli satut omistamaan koiran, trimmaa se mahdollisimman pörröiseksi.
Metroverkko on sekava ja opasteet huonot: Joiltain asemilta pääsee pelkästään uptownin tai downtownin suuntaan. Samannimisiä asemia on paljon. Linjoilla taas ei ole kunnollisia nimiä ollenkaan. Sellaiselle, joka kerran on tottunut Lontoon kikatuttaviin pysäkkinimiin ja sympaattisiin Sherlock Holmes -laattoihin, junat tuntuvat ankarilta ja vaitonaisilta. Eikä täkäläistä metroa tietenkään sanota Tubeksi tai Undergroundiksi. Se on Subway.
Maanalainen myyrävaisto kehittyy kuitenkin nopeasti, ja loogisesti numeroidussa Uptownissa voi hyvin suunnistaa ilman karttaakin. Harhailua tulee äkkiä ikävä, mutta onneksi lääke on lähellä: Central Parkin monet monumentit löytää pelkästään hyvällä säällä ja tuurilla. Ei sillä, ettei kauniita näkymiä voisi ihailla ilman pronssimiehiäkin – itse ihastuin ikihyviksi Turtle Pondin yllä istuksivaan tylypahkamaiseen observatorioon:
Ennen pitkää törmäsin tihkusateessa myös yllättäviin tuttuihin, H.C. Andereseniin ja Beethovenin. (Ottaen huomioon, että olen seisonut jälkimmäisen herran haudalla Wienissä, en odottanut tapaavani häntä toisella puolella maapalloa.)
Aivan puiston sydämessä piileskelee Bethesda Fountain. Vierestä kulkee autotie. Tien ali johtaa mosaiikkiholvisto. Holvistossa seisoo tyttö soittamassa viulua.
Monivärisistä seinistä kaikuvat mollisävelet, surullinen sade ja suihkulähteen päällä seisova vetten enkeli – kuva, josta tulen muistamaan Central Parkin. Hiiteen John Lennon ja "Imagine", jota taksikuski soitteli autoradiostaan murhapaikan edessä.
Elävää musiikkia löytyy New Yorkista siis etsimättäkin. Samana iltana etsiydyin hotellini lähellä sijaitsevaan lankakauppaan, KnittyCityyn. Shoppailusta ei kuitenkaan tullut mitään, sillä puoti oli täynnä ihmisiä, jotka olivat tulleet kuuntelemaan neulovaa folkmuusikkoa ("I'm on a craft fair. I don't like craft fairs, but she loves craft fairs and I love her...Make your own candle? How did you know that was my dream?") En siis vieläkään ole ostanut yhtään lankaa.
Palaan asiaan.
Moikka moi! Törmäsin sun blogiin Blogilistan kautta. Ajattelin vaan lähestyä että jos kaipaat suomalaista seuraa New Yorkin lähistöllä niin meitä nuorisoa (opiskelijoita, aupaireja yms.) on täällä melko paljon ja tavataan n. kerran kuussa aina jonkun tekemisen merkeissä. Jos kiinnostaa niin laita vaikka tänne viestiä niin kerron asiasta lisää enemmän. -Eveliina
VastaaPoistaPs. Ihana myös tuo sinun toinen blogi, itse olen kanssa ihan neulontahullu vaikka intoa on enemmän kuin taitoa :)
Heipä hei!
VastaaPoistaKerro toki lisää! En kovin usein käy New Yorkin suunnalla, mutta katsotaan, jos joku tapahtuma osuisi kohdalle. Kiitos kutsusta ja kehuista. :)
Eli ensi lauantaina 18.9. on suomalaisten nuorten aikuisten tapaaminen New Yorkin suomikirkon tiloissa (christopher street, 1 metropysäkin vieressä, tarkemmat koordinaatit www.finnchurchny.org) klo 6pm. Sinne on tulossa paljon meitä suomalaisia nuoria istumaan iltaan ja jutustelemaan. Mukaan vaan ihmeessä. Ja ei kannata kavahtaa tuota kirkko nimeä (sanon näin koska jotkut torjuvat heti jutun kirkon kuultuaan), kokoonnutaan enemmän hengellä "suomalaiset tapaa suomalaisia" :)
VastaaPoistaTapaamme kyllä aina porukalla muutenkin mutta nyt on kesän jälkeen tuo ensimmäinen juttu mihin on tulossa enemmän porukkaa..
Okei.
VastaaPoistaTänä viikonloppuna en ehi, mutta jos tuolla kirkon sivuilla tiedotetaan tulevista tapaamisista, voin katella sitä sillä silmällä, jos vaikka pääsisin joskus jatkossa paikan päälle.
Kiitos yhteydenotostasi. :)